Lastenannoksia Keski-Karjalassa

Ravintolat tarjoavat sitä, mitä asiakkaat ostavat. Mutta ostavatko asiakkaat sitä mitä haluavat? Tässä blogissa Sententia Domus, salainen hyvinvointiagentti, tavisvanhempi tai kiireinen kotikriitikko -ihan miten haluat häntä kutsua, esittelee kuvia kasvavien lastensa (6v. tyttö ja 1,5 v poika) syömisistä ja syömättä jättämisistä kuvien kera.

Sukellamme lasten lautaselle pääsiäisloman tunnelmissa. Vietimme nimittäin alkuviikon seikkaillen kaukana kotoa, Keski-Karjalan seutuvilla Kiteen kaupungissa sekä Etelä-Savossa Heinävedellä. Mitä löytyy lautaselta?

 

6-vuotiaan tytön annos

Ensimmäiset annoksemme on koottu Koivikon Kievarin noutopöydästä. Tarjolla oli tuoreiden leipien lisäksi muusia, perinteistä sianlihakastiketta, puolukkahilloa, sienikastikkeella kuorutettua lihamureketta, uunikasviksia, kaalilaatikkoa, lohipiirakkaa, tartarkastiketta, chilihilloa, katkarapusalaattia, punajuurisalaattia, perunasalaattia, vihersalaattia, ja porkkanaraastetta. Jälkiruokapöydästä löytyi mustaherukkalettuja ja vanilijakastiketta sekä kahvia ja teetä

6-vuotias sai itse valita, mitä lautaselle laitetaan, äiti annosteli ja tältä lounas näytti: Paksua perinteistä sianlihakastiketta, jota äiti on lapsena syönyt mummolassa, mutta ei koskaan itse valmistanut. Kastikeen laatu poikkeaa sekä väriltään, maultaan että paksuudeltaan myös perheen isän valmistamista ruskeista kastikkeista.

 

Tältä lautanen näytti ruokailun jälkeen:

 

6-vuotiaan tytön lautanen

 

1,5 vuotiaan pojan annos puolestaan näytti tältä:

1,5 -vuotiaan pojan annos

...ja siitä jäi jäljelle:

1,5 -vuotiaan pojan lautanen

Erityiset kiitokset ystävälliselle ravintolan henkilökunnalle, jotka toivat lapsille korillisen leluja niin, että vaikka lapset eivät jälkiruokaa halunneetkaan, aikuiset saivat nauttia herukkalettunsa ja kahvinsa istuen sen sijaan, että juoksisivat lasten perässä ja peläten, että jollekin tapahtuu jotain tai jotakuta häiritsee... KIITOS, hyvää oli! 

Ruokaperinteen nimissä ja lapsuusmuistojen vaalimiseksi aion kyllä kokeilla vastaavan kastikkeen tekemistä kotonakin. Syötäisinkö lapseni näin joka päivä? Pienemmän lapsen annos on ihan kelvollinen, mutta isomman lapsen annosta tuskin kovin usein näemme kotona, sillä emme harrasta kastikkeita kuin satunnaisesti. Rasvaa oli riittämiin ja mureke oli (liian) perusteellisesti suolattua. Hyvää, mutta liika on liikaa...

Seuraavaksi saman päivän illallinen Hotelli Kiteenhovissa. Upeaa salaattivaunua emme nähneet, illalisaikaan saimme ruokamme a la carte -listalta:

Listalta löytyi lapsille räätälöitynä

Rasmuksen nakkikori 6,10 €

 -Tikkuperunoilla, tuoreita kasviksia

 Muumipapan kalasaalis 7,20 €

-Paistettua lohta muusilla, tuoreita kasvistikkuja

 Muumimamman pihvi 7,60 €

- Pariloitu porsaan ulkofilepihvi maustevoin ja perunamuusin kera

 Lasten jälkkäri 2,10 €

- Vaniljajäätelöpallo strösseleillä ja koristeella

 

Tällä kertaa otin tietoisen riskin loman kunniaksi ja annoin 6-vuotiaan valita annoksensa. Hän tilasi nakkikorin, ja tältä se näytti: (katsokaa tarkkaan taustalla häämöttäviä "tuoreita kasviksia" -siis suolakurkkuja!)

6-vuotiaan tytön annos

Tyytyväisenä tyttö lisäsi päälle muutaman pussillisen ketsuppia ja ryhtyi syömään. Tovin kuluttua ruoka alkoi tökkiä vastaan: "Näissä on kamalasti suolaa!" "Miksei minulla ole yhtään salaattia?" Tarjosin hänelle osan omasta salaatistani.

Tarjoilija kuuli keskustelumme, tuli palveluhenkisesti paikalle ja otti vastaan lapsen kertoman palautteen omin korvin. Ateriaa täydennettiin kiinankaali-kurkku-tomaattisalaatilla (samaa jota itsekin söin) ja annos jätettiin laskuttamatta, koska lähtiessämme nakkikori näytti tältä:

6-vuotiaan tytön lautanen

Seuraavana päivänä matka jatkui hartaissa tunnelmissa kohti tuntematonta, nimittäin Heinävedellä sijaitsevaa Valamon Luostaria ja ravintola Trapesaa. Vaikka pääsiäinen on lähellä ja ortodoksiperinteeseen kuuluu paasto, eikä vielä ollut juhlakattauksen aika, tarjolla oli kasvisruokien lisäksi muutakin: Ravintola Trapesa

Pöytä oli todellisuudessa runsas ja menussa mainittujen lisäksi  tarjolla oli tuoretta leipää, lohiseljankaa, keitinperunoita, runsas salaattivalikoima ja hedelmäistä jälkiruokaa vaniljakastikkeen kera. Jälleen kerran kuusivuotias valitsi pöydästä itse muut, mutta äiti sujautti mukaan lusikallisen ohra-juustosalaattia maistiaisiksi. Tältä annos näytti:

6-vuotiaan tytön annos

Tältä se näytti, kun peruna ja kuhapyörykät oli syöty ja tyttö haki nälissään lisää kuhapyöryköitä ja kastiketta:

6-vuotias hakee lisää

 

Ja tämä jäi jäljelle:

6-vuotiaan tytön lautanen

Tässä taas taaperon annos:

1,5 -vuotiaan pojan annos

 

..ja tämä jäi tähteeksi:

1,5 -vuotiaan pojan lautanen

Jälkiruuaksi söimme luostarin munkit =D, äiti kahvin ja luostarin oman mustikkaliköörin kera... ai nam ja mahat täynnä! Millonkas se paasto pitikään aloittaa...? ;)

Valamon valvoja

Tärkeänä huomiona mainittakoon, että tässä tapauksessa ruuan laadun valitsee pääasiassa vanhempi, ei lapsi. Vanhempi ostaa ruuan kaupasta, valmistaa sen, ja tarjoilee. Joskus vanhempi vie lapset ulos syömään ja päättää, mitä tilataan. Joskus vanhempi sallii lapsen valita itse annoksensa, mutta silloinkin vastuu on vanhemmalla. Lapsi päättää, kuinka paljon hän syö. Minkälaisia vaihtoehtoja lapselle on tarjolla? Onko asia vanhemman hanskassa, niin kuin sen pitäisi olla? Millä perusteella ruoka valitaan? Saako Suomessa terveellistä, ekologista, eettistä ruokaa lapselle?

Mitä teidän lapsenne syö ja kuinka paljon? Kuka päättää, mitä lapset syövät: lapsi itse, vanhemmat, ravintolan pitäjät, koulun emäntä, terveysviranomaiset, suomalainen ruokaperinne, trendinkehittäjät vai onko kaikki ihan sattumaa? Voit lähettää kuvia ja kommentteja tähän blogiin. 

 

Kommentit

Testataanpas, saanko tänne mitään kommenttia aikaiseksi ja kuvaa lisättyä. Ylläpito saa poistaa/siirtää, jos menee johonkin ihan vikapaikkaan,

Kuvassa meidän 2. pääsiäispäivän kotilounas. Ihan vaan kinkkukiusausta. :-) Meillä äiti annostelee yleensä lämpimän ruuan lapsen lautaselle. Tytär (kohta 7v) lisäsi nyt itse tuon raaste-/salaattiosuutta lautaselleen. Arkisin meillä salaatti kuitataan useinmiten sillä, että äiti pilkkoo valmiiksi lautasen reunalle kurkkua, tomaattia, kaaliraastetta tms. Erikseen salaattia tehdään oikeastaan viikonloppuisin.

Kovin hienostuneen näköiseltä tuo kinkkukiusaus ei lautasella näytä, mutta maistui kyllä sekä äidille, että tyttärelle. Porkkanaraastetta, kurkkua ja tomaattia tyttö otti vielä lisää.

Kuva: 

Kiitos tärkeän asian esilleottamisesta! Monien ravintoloiden lastenannokset ovat ihan luokattoman huonoja: ranskiksia, lihapullia, nakkeja. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa. Aivan ilahduttaa välillä, kun löytää hyvää ja terveellistä lastenruokaa. Ravintoloissa tulee harvemmin käytyä lasten kanssa, joten silloin tekee mieli antaa lasten itse valita. Ja sitten päädytään usein juuri tuonne nakkikorilinjalle.

Lisää uusi kommentti